don't say goodbye just say hello!

Heippa vaan sinne ruutujen toiselle puolelle. Arvatkaa mitä? Tänään on luvassa kuvatarinaa!

Kävin viimeksi kuvaamassa tarinaa syys-lokakuussa, ja aika on vaan kulunut...Oikeastaan oon pyöritellyt päässäni ideoita miten tätä tarinaa jatkan. Meinasin jo ilmoittaa, että lopettaisin sen, mutta teidän kommentit jaksoi innostaa mua jatkamaan sitä ja sen aijon tehdä. Päätin nyt hylätä sen juonen miten tän piti jatkua, joten tästä se taas lähtee uuseen nousuun!

Tää on itseasiassa eka osa jonka lähin kuvaamaan ihan lonkalta ilman minkään näköstä kässäriä mukana, joten katotaan nyt mitä tästä tulee :D
Kuvien muokkauksesta senverran, että melkein söin omat hermoni koska ärsytti 90 kuvan muokkaaminen ja tässä nyt sitä mietin kuinka ihmeessä edes jaksoin tehdä sen, mutta nyt olen ansainnut palkintoni, eli viettää hiihtolomani rauhassa editointi juttujen kanssa. Nimittäin pakkasin itseni aika täyteen kaikkea videoeditointi juttua, jolle on deadline, hehe :D

Kolme kuukautta siinä vierähti yhtäkkiä vaan, joten tästä pääset edelliseen josset muista mitä viimeksi kävi c:

Tarina: Minun toiveeni

"Olen istunut tässä päiväkausia vain vihaamassa itseäni, koska en saa mieltäni hallintaan."

"Olen menettänyt kaiken uskoni kaikkeen, jopa tähän maailmaan.

Ja kun loppuu usko maailmaan, minä katoan. "

"Ja samalla katoaa tämä maailmakin."

Tiffany: En vaan pysty erottamaan todellisuuden rajaa missään...

Violet: *ilmestyy tytön taakse*

Violet: Lopeta jo tuo säälittävä pillitys, olen kuunnellut sitä aivan liikaa viimepäivinä.

Tiffany: Violet! Miten sinä tupsahdat aina kaikkialle?

Violet: Olen seissyt vierelläsi kokoajan, mutta en saa ajatuksilleni rauhaa kun sinä vollotat.

Tiffany: *epäröiden* Oikeastaan minä... 

Violet: *pyörittelee hiuksiaan* Niin?

Tiffany: Äh..ei mitään.

Violet: *pehmentää ääntään* Kerro vain.

Tiffany: Minulla on kylmä ja nälkä. En edes tiedä kuinka aika vain kuluu, kun talvikin pääsi yllättämään. 

Violet: Ajatuksesi ovat voimakkaita, joten se vie aikaa eteenpäin, mutta ehkä voin auttaa sinua. Katsotaan mitä minulla on.

Violet: Varastin tämän leivän niiltä ääliöiltä. Muuta minulla ei ole.

Tiffany: Kiitos. Arvostan tätä vaikka varastaminen on väärin, sillä en ole syönyt ikuisuuksiin.

Tiffany: *alkaa nakertamaan leipää*

Violet: *laskeutuu istumaan Tiffanyn viereen*

Violet: Nyt kun tuhka on laskeutunut, eikö olisi aika hämmentää hiillosta?

Tiffany: Mitä tarkoitat? En aijo suostua mihinkään sellaiseen, mitä jo melkein tapahtui. Sinä vain katosit viimeksi ja jätit minut yksin.

Violet: Älä huolehdi liikoja.

Violet: Sillä tälläkertaa sinä olet täysin huomaamattomissa.

Tiffany: *epäröi hetken* Tuota..

Violet: Sovittu?

Tiffany: Sovittu.

Iltapäivällä

Edward: *laskee arkun maahan ja hengähtää*

Edward: Sofie, olemme kävelleet jo monta kilometriä. Eikö tämä ole hyvä paikka?

Sofie: Kyllä sinä jaksat kantaa sitä vielä muutaman sadan metrin. Liikettä töppösiin!

Edward: Desiré, mitä täällä edes on?

Desiré: Ehkä pari...kymmentä ystävääni. Pitää olla aina varautunut kaikkeen tässä täysin moraalittomassa maailmassa.

Sofie: Desiré, jos oppisit edes hieman inhimillisyyttä, et tuntisi tarvetta säilyttää näitä aseita. Ne ovat aivan aiheuttaneet liikaa harmia vuoden varrella, joten hautaamme ne syvälle maan alle.

Edward: Sofie miten luulet, että edes selviämme hengissä ilman näitä. Ja muutenkin tämä painaa ainakin tonnin.

Desiré: *naurahtaa ivallisesti* On siinäkin mies, kun ei yhtä arkkua jaksa kantaa.

Edward: Ole hyvä neiti-minä-osaan-kaiken ja kanna sinä se.

Desiré: *laskeutuu maahan* Niin teenkin.

Desiré: *nostaa arkun* Tämä tosiaan on melko painava..

Sofie: Kantakaa se sitten yhdessä jos se painaa niin hirveästi. 

Vai onko se liian iso ongelma teille?

Desiré: *tuijottaa Edwardia ja hymähtää* Mielummin yksin kuin tuon kanssa.

Edward: Sofie mitä jos sinä kantaisit sitä välillä?

Sofie: Mielelläni, mutta minulle iski taas flunssa, joten minun ei edes pitäisi olla täällä ulkona.

Ikävä kyllä joudun olla teidän lapsenvahtina. Heti jos silmä välttää olette kiinni toistenne niskassa.

Desiré: En tarvitse mitään lapsenvahtia.

Sofie: Tiedän, ettei mikään ole kuten ennen, mutta teidän täytyy tulla toimeen keskenänne, jos aijomme elää vielä rauhassa joskus.

Edward: Hyvä on. Ainakaan minä en ole yhtä lapsellinen kuin sinä, Desiré. Ota toisesta päästä kiinni.

Desiré: *katsoo terävästi Edwardia* Hyvä on herra-minä-olen-syytön.

Sofie: Hyvä lapset. Jatketaan matkaan.

Desiré & Edward: Suu tukkoon.

Desiré: Älä vedä sitä niin nopeasti.

Edward: Itse olet etana. Koita tulla nyt.

Desiré: Täällä on lunta aivan liikaa, miten kuvittelet, että pääsen rämpimään eteenpäin?

Edward: Olisit ottanut ne talvikengät mukaan.

Sofie: *huokaa syvään* Tulen kohta hulluksi.

Desiré: En kaipaa sinun neuvojasi. Osaan pitää huolta itsestäni!

Edward: Olisimme jo perillä ilman noita sinun korkokenkiäsi!

Desiré: Eikä minun tarvitsisi kantaa tätä, jos omistaisit edes vähän lihaksia!

Edward: Kannoin sitä jo kaksikilometriä.

Desiré: *kivahtaa* Kanna vielä kaksi lisää!

Desiré: *tiputtaa arkun*

*arkku putoaa Desirén varpaille*

Desiré: Auts!

Desiré: *lyyhistyy maahan kivusta*

Desiré: *alkaa huutamaan* Tämä on sinun syytäsi! Voisin nylkeä sinut siinä samantein, jos siis pystyisin vielä nousemaan, koska minulle riitti!

Edward: *hymähtää* Se oli ihan oma syysi. Kehtaat vielä syyttää minua!

Sofie: *vetää syvään henkeä*

Sofie: Nyt riittää! Olen joutunut kuuntelemaan tuota teidän lapsellista riitelyä viime viikkojen aikana aivan tarpeeksi. Tiedän että tämä on teille rankkaa, mutta on se myös minulle, koska olette ystäviäni enkä jaksa kuunnella kun haukutte toisianne!

Sofie: *lykkää lapion maahan* Hautaamme sen arkun tasan tähän!

Sofie: Onko selvä?

Desiéé: *laskee katseensa maahan pahoittelevasti* Hyvä on.

Edward: *ojentaa kätensä* No aijotko istua siinä koko loppu päivän?

Desiré: *kääntää päätänsä ja hymähtää* Miksi antaisin sinun taas nostaa minut ylös maasta?

Edward: Desiré kuule. Vaikka olemmekin eronneet, meidän on tultava toimeen. Ei minun takiani, eikä sinun, vaan Sofien. Se vaatii meiltä molemmilta aikaa selvittää tämä sotku, mutta en silti antaisi sinun jäädä siihen paleltumaan, joten anna minun nostaa sinut ylös.

Desiré: *tuijottaa poikaa hetken sanattomana* Niin.

Desiré: *nousee täristen ylös*

Desiré: *ottaa tukea Edwardista huomaamattaan* Kiitos.

Desiré: *kannattelee itseään ylhäällä* Tuota...

Edward: Ehkä on parempi jos jäät siihen istumaan, ettei jalkasi rasitu liikaa.

Edward: Hautaamme arkun Sofien kanssa ja lähdemme kotiin saman tien.

Desiré: Hyvä on. *tuijottaa tyhjästi Edwardia*

Hetken päästä

Sofie: Eiköhän se ole nyt hyvä. Sitten peitetään se.

Edward & Sofie: *taputtelevat lunta kuopan päälle*

Edward: Noniin. Valmista tuli.

Desiré: *tuijottaa muita kauempaa* Niin. Eihän kyse koskaan ollut muusta, kuin auttavaisesta luonteestani ja kohteliaisuudestasi.

Desiré: Et koskaan antaisi kenellekkään tapahtua mitään pahaa, etkä jättäisi koskaan ketään pulaan. Mistä edes suutuimme toisillemme? Mistä minä suutuin?

Desiré: *havahtuu ajatuksistaan*

Edward: Nyt pääsemme lähtemään kotiin, miten voit?

Desiréé: *hieroo reittään* Alkaa tulla aika kylmä.

Edward: *hieroo käsiään* Totta.

Sofie: Alkaa jo hämärtääkkin. Lähdetään vaan.

Edward: No, pystytkö kävelemään?

Desiré: *hymähtää* Tottakai pystyn.

Desiré: *yrittää nousta* Luulisin...

Desiré: *jalat pettävät* Tai sitten en.

Edward: *tulee tytön luokse* Et jätä muutakaan vaihtoehtoa, kun että joudun kantamaa sinut.

Desiré: Jos et jaksa kantaa edes yhtä arkkua miksi kantaisit minut?

Edward:...koska olen tehnyt sen ennenkin...

Desiré: *nousee horjuen ylös*

Desiré: Kiitos.

Sofie: *hymyilee hieman katsoessaan kaksikkoa*

~    ~    ~ 

"Minä vain toivon, että joku päivä tämä maailma taas kukoistaa kukoistustaan ja nousee tuhkasta."

~        ~        ~ 

Eh..en tästä osasta ei ehkä tullutkaan niin mielenkiintoinen kuin luulin mutta tästä se taas heräilee!
Kiitokset pehvalle Lauralle, kun lainasit noita eloisen stockeja, koska tottakai Dessun ja Eetun piti olla samiksia :DD

Luulen, etten aijo postata ennen Yukiconia, joten ilmoittelen nyt tai oikeastaan instassa lähempänä parempaa kuvaa cossistani (koska niitä en ole jaksanut räpsiä, ehe)
Mutta cossailen siis yllätysyllätys ultimatebbytäni eli pokemonin Serenaa..
juu niin tein viimeksikin MUTTA tälläkertaa se on Serena 2.0!11!! eli lyhyt tukkainen versio koska minäkin yolotin ja napsasin pitkät kurtini (marraskuussa) poiss
Liikuskelen varmastikkin toverini Lauran eli Dawnin/Hikarin kanssa, hehehe oon aika hypeissä enään viikko!!1

Okei mihin se asiallisuus taas hävis? Okei enskertaan :D