en kommentoi.

(jaa kai sitä pitäs postaa)

terve ystävät ja toverit mitäpä teille kuuluu?

tänne päin kuuluu liikaa läksyjä, laiskuutta ja pokemonia.

sanopa vaan etten oo ikinä ollu yhtä täynnä die schule shaissea.

puhumattakaan siitä, että noi kuvatarinan kuvat on ollu sen *tarkistaa* kröhöm. ainakin yli kuukauden muokkausta odottamassa että juuu uu. 

ja mulla ois kans pari julkasematonta shoottia ja hhhhhhhhh.

suoraansanottuna nuket on jäänyt ihan näin yhtäkkiä pois mun arjesta. ne ei innosta mua enään samalla tavalla kuin ennen. ainakun nään jonkun kuvan ja vertaan sitä omiini masennun. en oo ollu pitkään aikaan tyytyväinen mihinkään. en tiedä johtuuko tää siitä perus syysmasennuksesta vai siitä et oon jonkin tasoinen perfektionisti.
mua kiinnostaa jotenkin nyt eriasiat, jotka tän nukkeilun aikana on tullu mulle tärkeiksi.

tää ei tietenkään tarkota sitä, että mä lopettaisin tai pitäisin jonkun tauon. ei siinä ois mitään järkeä. mä teen tätä sillon ku on sellanen fiilis. kukaan ei tahdo tehdä tätä pakosta. tiesin et tästä pitää joskus puhua, joten nyt sekin on kakistettu ulos.

voi olla että oon täällä taas huomenna silleen "jee olen iloinen" tai voi olla että olen täällä taas kuukaudenpäästä. elän hetkessää. nyt musta tuntuu tältä ja huomenna voi tuntua ihan erilaiselta.

saa nähä mitä tälle tarinalle käy. tietäsittepä kuinka monta kertaa oon kirjottanu tän juonen uusiks ja kuinka monta eri ideaa oon käsitelly ja kirjottanut tätä monia osia eteenpäin ja taas aloittanut alusta. tää on vielä niin hajanainen kokonaisuus tästä ja tuskin edes tulen toteuttamaan koko tarinaa, vaikka haluaisin.

tän tekstin muotoileminenkin vei monia päiviä

kuitenkaan en jättänyt tätä postausta ilman todellista sisältöä.

tässä olis nyt jatkoa kuvatarinalle joten nauttikaahan.

tästä siis viimeosaan jos et muista mitä tapahtui

Tarina: Sokean sydän osa 3

Violet: *katoaa virne kasvoillaan*

Tiffany: *tuntee kuinka lämpö hänen vierestään katoaa*
Violet? Missä olet?


Tiffany: *pitelee asettaan veltoin käsin*
Tietenkin olit vain kuvitelmaani...


Desiré: *huokaisee ja laittaa aseen laukkuunsa*


Edward: *rytee maassa tietämättömänä*


Desiré: *lyö kätensä yhteen* Tässä taas hyvä esimerkki sokeudestasi tuota tyttöä kohtaan. Olimme hänen maalitaulunaan vain muutamien metrien päässä. Ketä tälläkertaa saat kiittää nahkasi pelastamisesta?


Edward: *kääntää katseensa Tiffanyyn* Mitä ihmettä?


Desiré: Voisitko nyt vain irrottaa tämän ketjun. Meillä ei ole enää mitään keskusteltavaa.


Edward: Miksi pelastit minut, jos kerta tahdoit niin kovasti minusta eroon?


Desiré: Oletko ihan hölmö? Vaikka vihaankin sinua tällähetkellä, vihaan silti tuota tyttöä enemmän, joka meidät yritti juuri ampua!


Desiré: Ole kerrankin järkevä ja usko minua. *osoittaa rannettaan*
Voisitko ottaa tämän pois?



Edward: *ottaa ketjun pois Desirén ranteesta* Anteeksi.


Desiré: *hieroo rannettaan* Kiitos.


Edward: Desiré, jos asia on sinulle selvä ja haluat, että Sofiekin pysyy hengissä annan sinun mennä, jos sitä todella tahdot.


Edward: *kylmästi* Tiffany. Haluaisin todella kuulla selitystä sinulta, joten jos menisimme selvittämään tämän kotiin.


Tiffany: *seisoo kalpeana ja peloissaan paikallaan tuijottaen Edwardia*

H-hyvä on.

Edward: *luo vielä pitkän katseen Desiréhen*

Desiré: *tuijottaa Edwardia syvästi tämän silmiin*

Tiffany & Edward: *lähtevät kävelemään hiljaa kotia kohti*

Desiré: *tuijottaa edelleen tyhjästi Edwardia ja Tiffanya, kun he tallustavat pois päin*

Desiré: *epäröiden* Odottakaa. Minä... tahdon tulla mukaanne.

Myöhemmin iltapäiväällä:

*syvä hiljaisuus*

Desiré: *katselee kynsiään väliinpitämättömästi*

Edward: *yrittää pidellä särkevää päätään pystyssä*

Tiffany: *istuu hiljaa paikallaan*

Sofie: *silmäilee kaikkia vuoronperään*

Sofie: Haluaisiko joku kertoa mitä on tapah--

Tiffany: *keskeyttää* Minä voin selittää!

Desiré: *tuhahtaa* Tuskin maltan odottaa tätä tarinaa.

Sofie: *ei välitä Desiréstä* Kerro vain.

Tiffany: *epävarmana* Tuota.. minä lähdin metsään ja olin näkevinäni siellä jottain, mutta se oli vain harakka..

Desiré: *puristaa kätensä nyrkkiin*

Desiré: Valheita. Kerro totuus niin pääsemme helpolla. Kenelle sinä työskentelet?

Tiffany: *huutaa itku kurkussa* Minä en tiedä mikä minuun meni! En oikeasti tiedä!

Edward: Minkä takia sinä yritit ampua meidät?

Tiffany: Nokun en tiedä! Ihankuin joku olisi hallinnut minua tai kuiskinut korvaani ohjeita.

Desiré: *kylmästi* Vaikuttava tarina. Olet vain varjojen lähetti, joka tuli tappamaan minut.

Tiffany: *purskahtaa itkuun* Minä en oikeasti tiedä!

Sofie: Desiré älä ole hänelle niin ilkeä. Hänhän itkee jo..

Sofie: *yrittää lohduttaa Tiffanya* Älä itke. Tiedän ettet tarkoittanut pahaa.

Desiré: Sofie älä viitsi olla noin sinisilmäinen, tuo ihrakasa yritti juuri ampua meidät ja hänelläkö pitäisi olla jokin hyvä selitys miksi hän teki niin?

Desiré: Oman nahkani kannalta oli hyvä, ettet ole mikään kehuttava tähtääjä. Ei siis pahalla.

Tiffany: *tuijottaa säikähtäneenä Desirétä*

Edward: *karaisee kurkkuaan* Saanen liittyä keskusteluun. Et sinäkään ole mikään huipputähtääjä. Viimeksi osuit väärään kohteeseen ja nytkään et osunut lähellekään kohdetta. Tai siis no hyvä ettei tullut mitään vakavampa--

Desiré: *yskäisee dramaattisesti* Anteeksi mitä?

Desiré: Sinä et edes nähnyt koko tapahtumaa ja ketä saat kiittää siitä, että edes hengität vielä?

Edward: No kaipa minun sinua täytyisi kiittää. Tosin hetki sitä ennen olit ampumassa minut..

Desiré: En olisi joutunut turvautumaan mokomaan likaiseen keinoon ilman tätä kamalaa vuodenaikaa, mutta minkäs teet..

Sofie: Lopettakaa jo! Pääasia on, että mitään vakavempaa ei sattunut ja kaikki ovat kunnossa--

Desiré: Kunnossa? Tämä yksi kakara parkuu niin, että tärykalvoni ovat pian rikki ja yksi petturi vielä kehtaa epätoivoisesti väittää, ettei hänellä ollut asian kanssa mitään tekemistä ja sinä epätoivoisesti yrität selvittää tätä sotkua. *kihisee raivoissaan tajuamatta mitä puhuu* Suoraansanottuna te kaikki kuulutte Helvetin syvimpään nurkkaan.

Tiffany: *alkaa itkeä enemmän*

Edward: *huokaisee*

Sofie: *pelästyy Desirén sanoja*

Desiré: *hymyilee omahyväisesti*

Edward: Kiitos Desiré arvostan tuota todella, mutta mikä sinä olet? Neiti-minä olen aina oikeassa ja tiedän kaiken.

Desiré: *tuijottaa hetken tyhjästi Edwardia*

Desiré: *sarkastisesti* Eli siis täydennämme hyvin toisiamme.

Sofie: Edward. Desiré. Olette lapsellisia. Sopikaa jo kitka välillänne tiedätte kai edelleen, että meillä on yhteinen vihollinen?

Edward: *tuijottaa tyhjästi Desirétä*

Desiré: *silmäilee vuoronperään kaikkia*

Edward: *väliinpitämättömästi* Pallo on sinulla.

Desiré: *tuijottaa yllättyneenä Edwardia*

Desiré: *hymähtää*

Tiffany: *nyyhkäisee*

Tiffany: *vilkaisee Edwardia*

Tiffany: *parahtaa ja hyppää alas terassilta*

Tiffany: *lähtee juoksemaan itkien eteenpäin*

♥

kertokaahan toki kiinnostaako ketään tai pidittekö

lähdenkin tästä sitten lukemaan matikan kokeeseen. (josta muuten oon 10000% varma että tulen kusemaan huolella mutta niiiin)