menetin jo toivoni

juu niillä on samat vaatteet ja tuo porkkanapää ei ole minun vaan pehvan

Mulla oli tähän kunnon valitus juttu, jonka kirjotin eilen, mutta musta tuntuu, että ketään ei kiinnosta mun valittaminen ja muutenkin tänään se tuntui jo masentavalta, joten parempi vain jatkaa~

Mulla oli vähän ongelmia tän kuvatarinan juonen kanssa, joten päätinkin uudistaa sitä hieman.

Tätä samaa sarjaa olen pian jo vuoden suunnitellut ja olen ollut varma, että näin se juuri tulee menemään, mutta tuntui jotenkin vain liian tylsältä ja paikalla seisovalta, joten toivottavasti nyt tämä kelpaa. 

Mä en nyt oo yhtään varma mistään, mutta pakotin itseni tuonne ulos kuvaamaan ja noh katsokaa itse mitä siitä tuli. Yritin tässä avata vähän tuota uusinta hahmoa tarinassa, eli Violetia, eli katsokaas mikä hänen tarinansa on~

Tarina: Vihdoinkin elossa

"Olen elänyt jo lukemattomia vuosia varjoissa"

"En kyennyt puhumaan, en maistamaan taikka haistamaan. Olin vain omien ajatusteni vanki."

"Katselin vain tavallisten kuolevaisten elämää varjoissa."

"En pystynyt tuntemaan fyysisesti tai henkisesti mitään."

"Ainoa asia oli jalkojeni alla oleva maa, jonka läpi ei päässyt edes kuollut."

"Ylhäällä rajana oli vain taivas."

"Olemattomuus, tiedottomuus ja varjoissa piileskely alkoi tuntua ikävystyttävältä."

"Desiré teki minusta silloin tällaisen. Hän langetti päälleni kirouksen..."

"...joten hän oli myös ainoa, joka minut aisti."

"Riistettyäni valokeijun hengen muutuin taas näkyväksi, tunnettavaksi ja huomioitavaksi."

"Pystyin taas koskettamaan esineitä ja tuntemaan oman mieleni myllerrykset.

Pystyin taas puhumaan ja haistelemaan kauan kateissa olleita tuoksuja."

"Mutta ilmeisesti kukaan ei tahtonutkaan tuntea minua."

"Ehkä hyvä niin, sillä olen jo rikkonut tarpeeksi sääntöjä. Käytännössä on siis aivan sama olenko elossa vai en."

"Totuus on se, että olen hirviö jota kukaan ei koskaan saa rakastaa."

~ 

"Kun minä puhun sinulle, et nosta katsettasi silmiini. Et koskaan katso minua silmiin kun puhuttelen sinua."

"Et koskaan kutsu minua millään muulla nimellä kuin herra. Teet aina niinkuin tahdon, etkä laita vastaan. Et kysele minulta mitään."

"Olet täysin tunteeton. Et koskaan saa tuntea ketään kohtaan vihaa tai rakkautta. Et koskaan saa nauraa, hymyillä tai itkeä edessäni. Et saa ajatella ystäviä tai perhettäsi."

"Kun hyväksyt ehdot olet ikuisesti minun. Uskollinen minulle."

- "En tahdo unohtaa perhettäni. Tahdon olla vain normaali inhimillinen olento!"

"Ihmiset ovat säälittäviä, tunteellisia ja heikkoja. Siksi koulutan sinusta tunteettoman yön Varjon."

"Paluuta ei ole."

- "Mitä jos en hyväksy?"

"Minähän kielsin esittämästä kysymyksiä."

"Ehkä tämä auttaa asiaa."

- "Mitä sinä teet?!"

"Tämä myrkky, joka nyt virtaa suonissasi rankaisee sinua jokaisesta rikkeestä asettamiini sääntöihin järjettömällä kivulla. Vastaa siis, että olet uskollinen minulle. Vastaa."

- "O-olen uskollinen sinulle."

"Tiedät mitä rikkeestä seuraa."

~

"Olen alkanut ajatella enemmän. Ajattelu sattuu, mutta mitä kauempana olen hänestä, sitä vähemmän  se sattuu."

"Tunnen edelleen myrkyn suonissani, joka pakottaa minut tunteettomaksi ja tappaa minua hiljalleen sisältä päin."

"On vain opittava olemaan tunteeton..."

"...sillä en kestä kipua enään."

"Ole kiltti ja anna minulle vielä lisää aikaa elää. Opin kyllä vielä olemaan tunteeton."

~  ❦  ~  

Moi ja oppikaa se, että code lyoko on niiku paras ikinä ja en ainakaa oo kattonu ne kaikki jaksot viimeviikkojen aikana ehen.

Lopetetaan siis hianoon kukkakuvaan.

Nähdään sitten toivottavasti kesälomalla seuraavan kerran ja olisi kiva kuulla mielipiteittänne ~

Juu ja muistakaanhan vielä osallistu giveen!

when you hear our voices call you won't be lonely anymore

moi oon enni jo jopa 14-vuotias ja oon koukuttunut tuohon kappaleeseen...

Olin tuossa helatorstaina käymässä Helsingissä Hanami-juhlassa. Tuli jotenkin conimainen olo siellä, mutta onneksi desuconhan on jo ihan pian! 

Otin tälläkertaa mukaani kaksi nukkea: Violetin ja Desiréén (okei älkää kysykö miks) en osannut päättää kumpaa kuvaisin. Enkä nauttinut kuvaamisesta suuressa ihmisjoukossa... Eikä varmaan ollut ihan viisasta lähteä sinne kun oli vielä kylmä. Nyt makailen kotona flunssassa yllätys 
miten musta tuntuu että oon liian usein kipeenä...

Vietin tuossa omia synttäreitäni tälläviikolla ja tilattiin mulle vähän krääsää cool catilta ja sain tilaajalahjaksi kullanruskeat chipit ja aattelin kokeilla niitä Dessulle. En vaan millään osaa päättää kummat näyttää paremmilta ne keltaiset vai nuo kullanruskeat joten sanokaa te.

Niin tosiaan. Ennin sisäinen euroviisufani on noussut tuolta syvältä tänne kevääseen. Apua ne on jo ensviikonloppuna

Kiinnostaa tietää, että katsotteko te euroviisuja ja onko teillä jo löytynyt lempparia?

Tänä vuonna jo mitä näitä biisejä oon nyt fiilistellyt niin tuo naapurimme kappale ei siis ruotsin vaik on seki iha okei taisi nousta lemppariksi eli Venäjän kappale, en vaan tiiä jotenkin kivat sanat ja melodia <3

Okei okei kattokaa nää kuvat ja klikatkaa tuo musiikki päälle koska venäläiset lapset on söpöjä, ok?

We are the worlds people

different yet we're the same
we believe
we believe in a dream

Praying for peace and healing

I hope we can start again
we believe
we believe in a dream

So if you ever feel love is fading

together like the stars in the sky

We can sing

we can shine 

When you hear our voices call

you won't be lonely anymore
a million voices

Your heart is like a beating drum

burning brighter than the sun
a million voices

Now as the world is listening

from cities and satellites
we believe
we believe in a dream

If you ever feel love is fading

together like the stars in the sky
we can sing
we can shine 

When you hear our voices call

you won't be lonely anymore
a million voices

Your heart is like a beating drum

burning brighter than the sun

A million voices 

~

Yritän postailla kuvatarinaa taas mahdollisimman pian. Vielä pari vaivaista koetta niin olen vapaa <3 Toivottavasti näissä kuvissa oli jotain katselemisen arvoista.

Mutta ensikertaan ♥