You promised forever and a day

Mooi ^-^

Mitäs tässä? Olin lauantaina meidän pikkuisen ryhmämme miitissä Lahdessa. 

Oli kyllä ihan huippua!♥

Kukas tuo ruskeapää on? Ehei harmi se ei ole minun, se on Annin täydellinen Helen c:

Ja onnea Annille, jolla on tänään on synttärit, iso tyttö olet jo! <3

Nyt siihen lupaamaani kuvatarinaan. Huhhuh mulla alkaa tulla kiire tämän kanssa

kaiken olen jo suunnitellut, mutta jostain syystä ulos meneminen ja kuvienmuokkaaminen

tuntuu niin vaikealta .__.

No jospa intoni tähän tarinaan pian taas syttyisi c;

No tästä edelliseen osaan jos kaipaat muistinvirkistystä c:

Tarina: Uusi järjestys

Sofie: *nousee tuolilta hitaasti sanaakaan sanomatta*

Desiré: Minä lupasin kertoa sinulle kaiken.

~        ~        ~

Sofie: *pysähtyy ja tuijottaa vaiti eteensä* 

Sofie: Miksi juuri minä olen tällainen, miksen voi olla normaali? Mitä niin kovin erikoista minussa muka on?

Sofie: *parahtaa epätoivoisesti*

Liikaa kysymysmerkkejä!

Edward: *hymähtää huvittuneena*

Sofie: *kääntää selkänsä hämmästyneenä* Mistä sinä siihen ilmestyit?

Edward: Seurasin sinua.

Sofie: Miksi?

Edward: Ajattelin että voisimme tutustua paremmin.

Olethan sinä uusi kämppikseni.

Sofie: *hieman hämmentyneenä* Jaa mistälähtien?

Edward: No eilisestä...

Sofie: Aijaa mukavaa no sepä mukavaa! Enpä tiennytkään että Desiréstä löytyy noin lämminsydämienenkin puoli.

Edward: No.. hän jäi sisälle järjestelemään asioita ja koin olevani vain tiellä, joten...haluaisitko kertoa jotain itsestäsi?

Sofie: *huokaisee* No ilman muuta...

Vielä vuosi sitten luulin olevani vain normaali tyttö, mutta ilmeisesti olenkin nyt joku supersankari...

Sofie: Kasvoin normaalissa perheessä, kunnes äitini kuoli... *hiljenee*

Edward: Olen pahoillani...

Sofie: No siitä on jo vuosia. Olen päässyt siitä jo yli. Jäätyäni isäni kanssa kahden olen ollut aika yksinäinen, sillä päätin muuttaa omilleni. Isäni seura ei oikeastaan koskaan ole ollut minulle välttämätöntä hänen alkoholiongelmiensa takia...

Edward: *kuuntelee tyttöä vaiti*

Edward: Tuota... en tiennytkään. Olen pahoillani, että tuppauduin tänne vain tällä tavoin.

Sofie: Ei se mitään. On mukavaa saada seuraa! Nyt on sinun vuorosi, kertoa itsestäsi.

Edward: Asuin nuoruuteni pienessä kaupungissa, jossa opiskelin sisäoppilaitoksessa. Saatuani stipendin opinnoistani lähdin opiskelemaan maan toiselle puolelle ja siellä minä tapasinkin Desirén.

Edward: Desirén tapaaminen mullisti maailmani täysin. En ole koskaan tavannut ketään niin määrätietoista ja itsepäistä, mutta suloista tyttöä, joka kuollakseen pelkää pimeää. Voisin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

Sofie: *punastuu hieman ja naurahtaa* En voi kuvitella, että kyseessä on sama tuntemani Desiré...

Sofie: *horjahtaa ja kaatuu maahan*

Sofie: *kämähtää maahan* Auts! 

Edward:*polvistuu maahan* Oletko kunnossa?

Sofien: O-olen.

Edward: Anna kun autan sinut ylös.

Sofie: Kiitos...

Sofie: *vetäisee nopeasti kätensä pois*

Sofie: Sinä todella taidat rakastaa Desirétä.

Edward: Kyllä. Koko sydämestäni.

Sofie: Kumpa voisinkin olla yhtä onnellinen kuin sinä.

Kohtaloni on olla yksin rakastamatta ketään ja katsoa vierestä.

Sofie: Mutta onhan minulla tämä maailma.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ehkä saatoittekin jo huomata. Eetupojan profiili on vihdoinkin ilmestynyt! :D

Olin muuten tosi positiivisestiyllättynyt viimepostauksen kommenteista, kiitos tosi paljon! <3 

Kertokaa toki mitä mieltä olitte tästä, ensi kertaan taas! :3

The dark paradise we all live in

Nyt ois sit vuos 2015, että hyvää uutta vuotta munkin puolesta!

Mehh, tänään olisi luvassa kuvatarinaa pitkästä aikaa!

Sen oli tarkoitus tulla jo ennen joulua, mutta se nyt vähän jäi johtuen tuosta säästä,

joka on viimepäivinä ollut aikas...masentava.

Mutta kuitenkin kun lumi sunnuntaina satoi takaisin maahan niin reippaana tyttönä

kävin kuvaamassa tämän kauan suunnitteilla olevan tarinan, 

josta ei kyllä sitten ollenkaan tullut sellainen kuin suunnittelin. Miten musta tuntuu ettei tää tarina oo koskaa ollut sellainen

kuin kuvittelin...

Juu-u siis edelliseen osaan tästä, jos kaipaa muistin virkistystä c;

Ja tämä on myös aika tärkeä että tajuaisi jotakin.

Tuo ei nyt kamalan hyvin sovi tähän mutta saa silti laittaa, itse kuuntelin tätä tätä postausta tehdessä c;
Tarina: Prinsessan paratiisi

Sofie: *hörppii teetä olohuoneessa*

*askelia* 

Desiré & Edward: *saapuvat käsi kädessä olohuoneeseen*

Sofie: *nostaa katseensa eteen*

Sofie: *hieman hämmentyneenä* Oletteko te siis..?

*hiljaisuus*

Desiré: Hyvä on. Tahdotko siis tietää tarinani?

Sofie: *nyökkää hieman epäröivänä*

Desiré: Ed? 

Edward: *nyökkää hitaasti*

Desiré: *pitää pienen tauon ennenkuin alkaa puhumaan*

Me keijut olemme aina joutuneet pitämään matalaa profiilia, sillä monikaan ei enää vuosikymmeniin ole uskonut taikuuteen tai muihin satuolentoihin. Synkkä totuus kuitenkin on se, että meidän olemassaolo horjuttaa universumien välistä tasapainoa ja siksi meidät pyritään palauttamaan takaisin paikkaan, josta me tulimmekin. Siksi on olemassa toisen kaltainen todellisuus, jonne me kaikki taikaolennot - kuten varjotkin - kuulumme.

Kasvoin siis eräässä pienessä kylässä lähellä Keskimaan pääkaupunkia. Kävin usein siellä ihastelemassa kaupungin katuja ja valoja, ja siihen aikaan työskentelin eräässä pienessä kahvilassa kaupungin laitamilla.

Desiré: *huokaisee*

Eräs päivä sain asiakkaakseni Edwardin ja minä...

Desiré: *hieroo kiusaantuneena käsiään* Aloin pitämään hänestä!

Desiré: *vilkaisee Edwardia kiusaantunena*

Kerro sinä jooko...

Edward: Olin asunut meren toisella puolella sisäoppilaitoksessa koko elämäni, kunnes päätin lähteä opiskelemaan Keskimaahan.

Kun Desirén täytyi lähteä, lähdin tietysti hänen peräänsä etsimään häntä, sillä

tahdoin tavata hänet uudelleen. 

Desiré: Minun täytyi lähteä, sillä olin saanut tehtävän Sarastuksen korpilta: minun täytyi etsiä eräs henkilö, jonka hengestä koko tämän maailman kohtalo riippuisi.

En kauaakaan ehtinyt tehdä matkaani...

unnes minut vangittiin Varjojen puolen johtajan käskystä. Hänen mukaansa  kaikki keijut oli määrä teloittaa, jotta varjot voisivat nousta maailman valtiaiksi ja maailma täyttyisi pimeydestä.

Voimani hiipuivat, enkö tahtonut kuolla - ainakaan vielä. Minun piti löytää se henkilö.

Minut vietiin ulos paikkaan, jossa minut pian teloitettaisiin.

Köysi hankasi kaulaani, ja odotin hetkeä milloin minut pukkaistaisiin alas puun huteralta oksalta.

Olin kuitenkin päättänyt, etten kuolisi sinä päivänä.

Maailman kohtalo riippuisi minusta.

Sekunnit kuluivat...

Ja tein odottamattoman liikkeen. Pukkaisin itse vartiani alas puunoksalta.

Kuulin hänen karjaisunsa ja tömähdyksen alhaalla.

"Helvetin keiju ottakaa se kiinni!"

Lähdin juoksemaan niin lujaa, kuin vain jaloistani pääsin.

Minun piti päästä raunioille ja sieltä portaalin kautta kauas pois sieltä.

Tiesin varjojen seuraavan minua ja oli täysin mahdotonta päästä siletä pois huomaamatta.

Minulla oli ideat vähissä, joten tein hätäisen ratkaisun sillä palavalla sekunnilla.

Käytin viimeisimmät voimani ja kokosin kaiken energian kehostani mikä lähti.

Onnistuin luomaan heikon energiakentän, joka tainnuttaisi varjot edes pieneksi hetkeksi, jotta kykenisin luomaan portaalin.

Ja niin sain kuin sainkin luotua portaalin, jonka kautta pääsisin pakoon nopeasti.

Enkä empinyt ollenkaan.

Astuin portaaliin enemmän asiaa miettimättä, joten minulta jäi huomaamatta eräs asia.

Ilmeisesti en ollut ainoa joka pakeni Joutomaasta tuolloin.

Se heikko Varjo seurasi minua tänne...

Desiré: Ja tämän hemmetin Varjon takia olen saattanut meidät molemmat entistä suurempaan vaaraan.

Desiré: *huokaisee ja nojaa käteensä* Eli siis kaikessa yksinkertaisuudessaan kuljin tänne aikamoisen Helvetin läpi.

Desiré: Vain koska minun oli saatava sinuun yhteys Sofie.

Sofie: *nielaisee palan kurkustaan* Minä en ymmärrä... miksi juuri minä?

Desiréé: Et ehkä ymmärrä sitä vielä, mutta sinä olet avain maailmamme pelastukseen.

~ 

Meh, tämä siis ei ollut ainoa asia miksi olen täällä c;

Eräs sai vihdoin uuden peruukin vanhan reuhkansa tilalle! 

Yh vihaan tuota vanhaa. Se oli liian pitkä ja helposti sotkuun menevä.

Joten vähän kuvia hänestä c;

Ihihih se on niin sileä ja juuri sellainen kuin olen aina halunnut hänelle♥

Ja vielä kolmas ilmoitusluontoinen asia c;

Tulen siis Yukiconiin!

Molempina päivänä liikuskelen siellä, kenen nyt sattuu kanssa, joten rohkeasti vain

juttelemaan jos näätte siellä, en pure :D

Onpas ihQ kuva joka jotenkin yrittää esittää asukuvaa

Tuohon vielä valkoinen tupsupipo ja valkoiset karva kengät :D

Lauantaina siis matkaani lähtee Dessu ja Sunnuntaina Sofie c:

Mutta siis päivittelen instagramia aktiivisemmin, joten jos kiinnostaa:

@ennu_dolls 

Eipä mulla muuta.

Nähdään Yukiconissa tai sitten ensi postauksessa!

Niin ja kertokaa toki mielipiteenne Dessun uusista hiuksista ja kuvatarinasta :D