(rakastuin tähän biisiin heti kun menin aamulla yt ja kuuntelin saa laitta soimaan jos pystyy samalla lukemaan)
Huoh..ylläoleva kuva on otettu noin viikkositten, kun kävin kuvaamassa. Sille kuvausreissulle mahtui naurahduksia, kyyneliä, ärsytystä, surua ja ilontunteita. Mietin koko pitkän matkan kun kiertelin metsässä, jossa ensimmäisen kerran kuvasin, että mitä ihmettä teen nukkeilun kanssa?
Muistelin niitä ihania hyviä hetkiä parivuotta taaksepäin kun aloitin nukkeilun. Ikimuistoisin hetki tän matkan varrella on ollut ehdottomasti kun sain Sofien ja kuvasin sitä ensimmäisen kerran tuolla samassa paikassa missä viikkositten. Kävelin sinne kyyneleet silmissä muistellen kuinka paljon nukkeilu on kasvattanut mua, vaikken koe olevani vieläkään tarpeeksi kypsynyt, mutten ole enään se sama ihminen kuin kaksivuotta sitten. Intoa puhkuen metsään juoksemassa nukkekainalossa. Jotenkin se paikka antoi mulle vielä voimaa ottaa muutama kuva. Ajattelin tuolloin että "niin kauan kuin aurinko paistaa mä aijon jatkaa." Mutta nyt tuntuu erilaiselta.
Niin kai se on, että yksi ovi täytyy sulkea avatakseen uuden. Nyt olen jonkun aikaa seisonut paikallani kahden oven välissä, joka tarkoittaa että olen oikeasti miettynyt tätä, eikä tämä ole vain tämän aamuinen johtopäätös.
Mua oikeesti kiinnostaa enemmän videoiden editointi kuin nukkeilu. Se on sellainen juttu, missä nyt haluan kehittyä. Mä oonkin kehittynyt jo tässä noin 4 kuukauden aikana. Tänä aamuna kun heräsin mun yksi pieni unelma oli täyttynyt ja olen niin onnellinen siitä ♥ Vaikka tiedän, ettei ne ihmiset lue tätä, eikä me edes puhuta samaa kieltä joten... Oon niin iloinen, että mulle on annettu mahdollisuus kehittyä videoiden editoinnissa ja oon tutustunut yhteen mahtavaan ihmiseen meren toisella puolen!
Niin mitä mä tässä yritän sanoa?
Mä en varsinaisesti lopeta tätä, koska oon sellanen ihminen, jonka on tosi vaikea päästää irti jostain. Mä en esimerkiksi ikinä voisi kuvitellakkaan myyväni yhtäkään mun nukeista. Ne ei oo mulle vaan muovikappaleita. Niiden sisälle on kertynyt niin paljon tunteita (piti ettiä synonyymi koska en tiedä miten "säilyä" taivutetaan hahaha). En vaan osaisi kuvitella niille ketään muuta omistajaa, joten aijon säilyttää ne mulla vaikka kuolinvuoteelleni asti.
Mulla on ollut jo pitkään niin, etten ole jaksanut raahata nukkeja mukaan kodista toiseen, niinkuin aina tekisin. Oon vaan saanut alemmuuskomplekseja kun nään uusia hyviä nukkeilijoita ja koen, etten itse pysty ottamaan erikoisia kuvia ja saamaan hyviä kuvausideoita.
Niin... esimerkiksi tän blogin tien pää on tässä nyt. Enkä usko hankkivani enään uusia nukkeja saatikka muuttaa niiden ulkonäköä. Saatan ehkä jatkaa tätä vielä instagramin ja flickrin puolella. Katotaan nyt mihin suuntaan tää tän jälkeen lähtee, kun kesä on kohta täällä. Mä hiljennän tahtiani jos siltä tuntuu niin päivittelen esim. instagramiani.
Teille saattaa herätä kysymys "entä kuvatarina?"
No.. se on alusta alkaen ollut niin sekava ja suunnaton, joten en ole edes keksinyt sille loppua. En edes tiedä miten se olisi jatkunut, joten voitte itse päättää mitä siinä tapahtuu :D
No tää postaus on ollut kunnon lässynläätä kokonaan, joten vielä iso kiitos jokaiselle joka mua on tässä tukenut ja kommentoinut ja lukenut edes mun blogia.
Pakko sanoa erityiset kiitoksen Ninalle ja Lauralle, koska te ootte mun parhaita kavereita, eipäs kun parhaita ystäviä, ja ootte kulkenu tässä mun rinnalla koko tän ajan. Mä en tiedä miten asiat olisi jos oltaisiin menty eriluokille ala-asteelta ja oon niin onnellinen, että mulla on sellasia hyviä ystäviä. Vaikka tää nukkeilu on tuonu mulle myös paljon uusia kavereita ja tuttuja niin te ootte aina sillä ykköspaikalla, jossen sitä ole vielä tehnyt selväksi.
Mulla jäi vielä paljon asioita sanomatta, mutta musta tuntuu, että kaikki tärkeimmät on nyt sanottu.
Minä ja nukkeni kiitämme suuresti, jos jaksoit nähdä vaivaa lukeaksesi tämän.
Instagram Flickr YouTube
(jos jotakuta kiinnostaa nähdä mun tekemiäsuurimmaksiosaksipokemon videoita. Tosin tulevaisuudessa olisi tarkoitus editoida mm. Love Liveä ja Noragamia, koska elämänryöstäjät...)
Laitan tähän vielä muutaman kuvan, kun kävin siellä samoisessa paikassa kuvaamssa Lauran kanssa. Toinen hattara pää on siis Lauran Nicole.
Niin mitä mä tässä yritän sanoa?
Mä en varsinaisesti lopeta tätä, koska oon sellanen ihminen, jonka on tosi vaikea päästää irti jostain. Mä en esimerkiksi ikinä voisi kuvitellakkaan myyväni yhtäkään mun nukeista. Ne ei oo mulle vaan muovikappaleita. Niiden sisälle on kertynyt niin paljon tunteita (piti ettiä synonyymi koska en tiedä miten "säilyä" taivutetaan hahaha). En vaan osaisi kuvitella niille ketään muuta omistajaa, joten aijon säilyttää ne mulla vaikka kuolinvuoteelleni asti.
Mulla on ollut jo pitkään niin, etten ole jaksanut raahata nukkeja mukaan kodista toiseen, niinkuin aina tekisin. Oon vaan saanut alemmuuskomplekseja kun nään uusia hyviä nukkeilijoita ja koen, etten itse pysty ottamaan erikoisia kuvia ja saamaan hyviä kuvausideoita.
Niin... esimerkiksi tän blogin tien pää on tässä nyt. Enkä usko hankkivani enään uusia nukkeja saatikka muuttaa niiden ulkonäköä. Saatan ehkä jatkaa tätä vielä instagramin ja flickrin puolella. Katotaan nyt mihin suuntaan tää tän jälkeen lähtee, kun kesä on kohta täällä. Mä hiljennän tahtiani jos siltä tuntuu niin päivittelen esim. instagramiani.
Teille saattaa herätä kysymys "entä kuvatarina?"
No.. se on alusta alkaen ollut niin sekava ja suunnaton, joten en ole edes keksinyt sille loppua. En edes tiedä miten se olisi jatkunut, joten voitte itse päättää mitä siinä tapahtuu :D
No tää postaus on ollut kunnon lässynläätä kokonaan, joten vielä iso kiitos jokaiselle joka mua on tässä tukenut ja kommentoinut ja lukenut edes mun blogia.
Pakko sanoa erityiset kiitoksen Ninalle ja Lauralle, koska te ootte mun parhaita kavereita, eipäs kun parhaita ystäviä, ja ootte kulkenu tässä mun rinnalla koko tän ajan. Mä en tiedä miten asiat olisi jos oltaisiin menty eriluokille ala-asteelta ja oon niin onnellinen, että mulla on sellasia hyviä ystäviä. Vaikka tää nukkeilu on tuonu mulle myös paljon uusia kavereita ja tuttuja niin te ootte aina sillä ykköspaikalla, jossen sitä ole vielä tehnyt selväksi.
Mulla jäi vielä paljon asioita sanomatta, mutta musta tuntuu, että kaikki tärkeimmät on nyt sanottu.
Minä ja nukkeni kiitämme suuresti, jos jaksoit nähdä vaivaa lukeaksesi tämän.
Instagram Flickr YouTube
(jos jotakuta kiinnostaa nähdä mun tekemiä
Laitan tähän vielä muutaman kuvan, kun kävin siellä samoisessa paikassa kuvaamssa Lauran kanssa. Toinen hattara pää on siis Lauran Nicole.
THE END ♥